Kila kitu poa: Maalaamista ja kahvia

Rau on pitänyt mut tosi kiireisenä viimeset kaks viikkoa. Yks päivä olin ilman Inkaa Raussa ja lasten syödessä aamupuuroa tuijottelin kahta harmaata ulkoseinää. Miksei niitä ole maalattu? Miksei me maalattais niitä? Nopeesti mittasin seinät ja piirsin suunnitelmat maatilan eläimien ja lasten kädenjälkien kera. Raun henkilökunta oli innoissaan, ja illalla kerroin Inkalle suunnitelmat. Siispä alotettiin suuri maalausprojekti.

Yks päivä Raussa meni kokonaan seinien pesemiseen. Onneks Satukin tuli auttamaan, sillä siinä +37 Celsius asteen paahteessa työnteon tehokkuus on vähän niin ja näin. Seinien pesemisten jälkeen seuraavana päivänä alotettiin pohjamaalaus. Loppujen lopuks pohjamaalattiin seinät kahteen kertaan. Se oli ihan tuskaa. OLI NIIN KUUMA!

Inka maalaa, Beatrice on maaliteline ja Upendo pitää tikkaita, jes!

Vähän palloiltiin välissä.

Pohjamaalaamisten jälkeen piirrettiin suunnitellut kuvat toiselle seinälle Satun, Inkan ja Janitan kanssa. Seuraavana päivänä toiselle seinälle kirjotettiin viivottimen ja teipin avulla VIZURI SANA WATOTO, joka tarkottaa todella hyvä lapset. Sille seinälle lapset saa sitte painaa kädenjälkensä lopuks.

Näytän lapsille hyvää mallia piirtämällä seiniin...

Upendo ja tytöt

Cool guys!

Mage : )

Vihdoin päästiin maalaamaan öljymaaleilla. Vesiliukosella pohjamaalilla maalaaminen oli ollu sellasta sotkemista (varmaan meni maalia enemmän vääriin kuin oikeisiin paikkoihin ja aikaa meni siivoomiseen enemmän ku ite maalaamiseen), joten kauhun sekaisin tuntein odotettiin öljymaaleilla maalaamista. Vaan eipä edes sotkettu paljon! Nyt projekti on siinä vaiheessa, että VIZURI SANA WATOTO -teksti on valmis ja toiselle seinälle on tehty yli puolet taustasta. Ens viikko menee siis eläimiä maalatessa ja lasten käsiä sotkiessa.

Viime sunnuntaina olin uudelleen Materuni-vesiputoksella ja kahvikierroksella. Tällä hetkellä talossa hengailevat tytöt ei ollu käyny siellä vielä, eikä mulla ollu mitään uusintakierrosta vastaan. Oon muuten tällä hetkellä se, joka on ollut pisimmän ajan talossa, mutta myös se, joka tulee viipymään täällä pisimpään. No, joka tapauksessa luomukahvi oli edelleen hyvää, maisemat Materunilla hengensalpaavia ja vesiputouksen vesi todella jäätävää. Muutama hullu sinne veteen pulahti biksut päällä, ite taisin (ainakin kuvien perusteella) keskittyä syömiseen...