Why not?

Lauantaiaamuna mä ja kolme muuta tyttöä lähettiin bussilla kohti Dar Es Salaamia. Se ei siis virallisesti ole Tansanian pääkaupunki, vaikka onkin suurin kaupunki ja bisneskeskus. Bussimatka kesti 10 tuntia bollywood-leffoja katsellessa ja siihen päälle kauhea taksimatka (josta yritettiin perinteiseen tapaan vedättää yli tuplahintaa) bussiasemalta keskustaan hostelille, jossa ei ollu edes sähköä meijän saapuessa. Vessan ovet oli märät maalista, joten niistä sai helposti mintunvihreitä raitoja ihoon ja vaatteisiin muistoks. Oli siis jo ihan pimeetä, joten oli pakko ottaa taksi hostellilta syömään. Kuten Arushassa, onnistuttiin taas valitsemaan muslimivoittoinen paikka, josta ei saanut edes kaljaa. Paheksuvien katseiden saattelemina otettiin taas taksi. No, seuraava paikka olikin sitten poikkeuksellisesti suljettu, siispä taksilla kohti uusia koitoksia. Viimein löydettiin ravintola-baari-yhdistelmä, joka oli auki. Ruoka oli hyvää, ja nälkäisinä keskityttiin pelkästään syömiseen. Ruokailun jälkeen alettiin katella ympärille. Joka paikassa oli ainoastaan paikallisia parikymppisiä tyttöjä todella lyhyissä ja paljastavissa mekoissa sekä huikeissa korkkareissa ja vanhoja valkosia miehiä. Muslim communityn sijaan olimme löytäneet Darin maksulliset naisseuralaiset asiakkaineen.

Hostellin lappusen perusteella Dar vaikuttaa oikeinki kivalta kaupungilta?

Sunnuntaina hetken Darin kuuman kosteeta säätä (Moshissa on niin hyvä ilmasto verrattuna Dariin, huh!) hämmästeltyämme lähettiin lautalla päiväks rannalle nauttimaan auringosta, merestä, hyvästä ruoasta, juomasta ja tietenki loistoseurasta. Illalla käveltiin pimeellä rannalla tähtitaivaan alla rapuja väistellen. Kuultiin musiikkia, ja ääntä seuraten löydettiin isot allasbileet, ja tottahan toki hypättiin vaatteet päällä altaaseen, why not?! Maanantain bussimatka takaisin Moshiin oli aikamoinen tuskien taival, etenki ku aina bussin hiljentäessa kaiken maailman kaupustelijoilla on tapana änkeä tuotteensa ikkunoista bussiin tyrkylle.

Pari tyyppiä

Illalla

Aamulla

Yhtäkkiä maissi!

Viikon pediatrisella oltuani turhauduin, sillä potilaita oli kerrallaan maksimissaan kuusi, joten päivät kului penkillä istuen. Tanzania Volunteersin Hannan ja mun oman tutoropettajan kans juteltuani päätin vaihtaa Raun päiväkotiin loppuharjotteluajaksi. Viime viikolla taloon tullut uusi tyttö meni Rauhun vapaaehtoistyöhön, joten mentiin sitten yhtä matkaa eilen Rauhun. :) Tosi virkistävää päästä sairaalaympäristöstä pois, sillä tammikuussa menen Suomessa heti taas harjotteluun sairaalaan.

Ensinnäkin kuljetaan Rauhun bodabodalla eli moottoripyörällä. Hyvin mahdutaan molemmat kuskin lisäks saman pyörän päälle. Se onkin sitte aika näky, kun kaks wazungua ja kuski baanattaa pitkin Moshin teitä motskarilla, varsinki kun bodabodaan on viritetty kaiuttimet, ja musiikki soi täysiä koko matkan ajan. 

Linssiluteet

"R u twins?" Tottahan toki kaikki suht. samanikäset blondit on kaksosia!

Raussa on siis reilu parikymmentä 2-6 -vuotiasta lasta, jotka on kaikki jotenki kytköksissä hiviin: osan vanhemmat on hiv-positiivisia, osan vanhemmat on kuollu hivin takia ja osa lapsista on ite hiv-positiivisia. Paikka vaikuttaa enemmänki koululta ku päiväkodilta. Täytyy sanoa, et on kyllä niin kärsivällisiä: pienemmät nimittäin istuu omalla matollaan hiljaa isompien jankatessa esimerkiks numeroita englanniks. Kaikki lapset syö itse ja käy vessassa itse ilman, että kukaan erikseen kehottais. Mun päivät menee tosi nopeesti Raussa, ihanaa kun on paljon tekemistä! :)

Huugi guugitaan!

Kampaajalla...