VIELÄKÖ ON VILLIHEVOSIA

Perjantaina sairaalalla oli ihan orpo olo, kun opiskelijakollegoilla oli oppitunteja koululla koko päivän. Sain kuitenki kyseltyä yheltä hoitsulta mielessäpyörineitä kysymyksiä, kun opiskelijatytöt ei vouhottanu ympärillä. Synnytyksiä oli vain muutama, eikä niiden saldo ollut kovin hyvä. Yksi vauvoista syntyi kuolleena 1200g painoisena. Myöhemmin hoitaja kiikutti yhen vauvan toimistoon lääkärille, koska vauva ei hengittänyt, ja nenästä tuli verta. Oli kuitenkin liian myöhäistä pelastaa vauvaa. Vertailun vuoks vähän tilastotietoa: kesällä päivitetyn tiedon mukaan Suomen imeväiskuolleisuusluku on 3.4 kuollutta / 1 000 elävänä syntynyttä kohtaan. Tansaniassa vastaava luku on 65.74 / 1 000.

Kisuli ei syönyt salaattia, vaikka Yan kuinka yritti.

Perjantaina päivällä käytiin syömässä Indoitaliano-ravintolassa, jossa on siis sekä italialainen että intialainen menu. Illalla mentiin isolla porukalla kiinalaiseen ravintolaan, jossa jokainen meistä kysy vuorotellen Yanilta: "Yan, mitä tää ruoka on? Mitä tää tarkottaa?" Syömisten jälkeen mentiin takasin talolle pelailemaan vähä (juoma)pelejä, ja sitte lähettii Heinin ja Elinan kans vähä ulkoilemaan. Idea tuntu hyvältä eilen, mut tänään aamulla, kun lähdettiin tutustumaan kahvin valmistuksen ihmeelliseen maailmaan, eilinen tequila vähän muistutteli itsestään. 

Luomu-kahvin valmistaminen oli mielenkiintosta. Nähtiin homma vaihe vaiheelta, ja saatiin itekin osallistua prosessin eri vaiheisiin. Lopulta sitten juotiin tosi hyvät sumpit. Tilasin 3 pussukkaa kahvipapuja, jotka tuon sitte Suomeen tuliaisiks. Saan pavut vasta just ennen kotiinpaluuta, jotta ne on tuoreita. :)

Kahvipapujen paahtamista

Tuli ikävä Minniä nii hakeuduin Minninkaltaseen seuraan.

Kahvitteluiden jälkeen lähettiin rämpimään Materuni-vesiputokselle. Maisemat oli upeet, yritin siinä kuvailla kävellessä, mutta polut oli niin kapeita, että piti aika paljon keskittyä polulla pysymiseen. Perillä odotti aivan käsittämättömän kaunis näky. Siinä sitte lepuutettiin silmiä, kahlailtiin ja otettiin aurinkoa vesiputouksen kohistessa. 

Asutusta matkan varrelta

Kestääkö silta...

Olin perhosmagneetti

Perhosiaaaa!

Niinkin ihana kappale ku Vieläkö On Villihevosia, soi kokoajan jollain meistä päässä. Sitten kun yks pistää pahan kiertämään ja hyräilee ko. kappaletta, alkaa oikein kunnon kuorolaulanta. Ääää.