Circle of life

Eilen olin ensimmäistä päivää käymässä Mawenzin sairaalalla Beatricen kanssa. Sairaala koostui useista pienistä rakennuksista, jotka kiersivät sisäpihaa. Sovittiin, että alotan synnytysosastolla maanantaina. Vaihdoin työvaatteet päälle, ja lääkäri kierrätti mua ympäri osastoa. Yhdessä huoneessa oli naiset, jotka oli jo synnyttänyt. Ne hengaili siellä, kunnes olo oli sellainen, että pystyi lähteä kotiin, lyhyimmillään siis vain pari tuntia synnytyksen jälkeen. Kahdessa huoneessa oli sitten synnytyksen ponnistusvaihetta odottelevat naiset. Naisia on kuulemma joskus niin paljon, että ne yhdistelee sänkyjä, jotta kaikki mahtuis huoneeseen paremmin, kun kaikille ei riitä omaa sänkyä. 

Osaston kansliassa kuulin kauheaa huutoa ja kirkumista, joka kuului viereisestä huoneesta. Siellä oli "synnytyssali". Siellä oli kolme sänkyä, ja kaikilla makas synnyttäjät. Kaksi naista odotti aktiivista ponnistusvaihetta, kun yhdellä pedillä 16-vuotias tyttö ähersi vauvaansa maailmaan. Lääkäri vei mut peremmälle, ja siinä se esitteli huonetta, vaikka samassa huoneessa oli sillä hetkellä synnytyksen h-hetki. Kaks hoitajaa siinä paineli tytön mahaa tytön ponnistaessa, sitten näkyikin jo vauvan pää. Ja niin minä näin ensimmäistä kertaa ihmislapsen syntymän.

Pediatrisen osaston hoitaja Magdalena halus esitellä pediatrisen osaston mulle, jossain vaiheessa harjoitteluani menen siis sinnekin. Toisena päivänä osasto on täynnä lapsia, toisena taas tyhjillään. Kun olin vaihtanut työvaatteet pois, lähdettiin Beatricen kanssa daladalalla "kotiin". Daladalassa radiossa soi Backstreet boys - Show me the meaning of being lonely, mikä oli aika koomista: vanhassa hiacessa 25 ihmisen keskellä ei ollut kovin yksinäinen olo.

Illalla hieroja ei tullutkaan, eikä vastannut puhelimeen. :( Harmi. Siispä perjantai-ilta meni tässä talolla hengaillen. Yöllä heräsin Mark-kisun huutoon, luulen jonkun eläimen jahdanneen sitä. Herätin Emmin, muttei nähty mitään, eikä enää kuultukaan. Näin painajaisia, ja nukuin huonosti. Aamulla puutarhuri kyykki etupihalla, arvasin heti syyn. Juoksin ulos itkien. Mark makas maassa kuolleena kurkku auki. Jos oltaisiin annettu Markin jäädä yöksi sisälle, jos olisin mennyt yöllä heti ulos, jos ja jos. :( Tansaniassa kukaan ei pidä kissoja lemmikkeinä, vaan ulkona rottien pyydystäjinä. Tanzania Volunteers -talolla Mark eli pari viikkoa kuin lemmikki, ehkä se koitui myös Markin kohtaloks. Pehmot lemmikkikisut ei selviä Afrikan yössä.

Takapihan papaijapuu

Takapihan banskupuu

Näitä on tosi vaikee kuvata!

Herätyskello

Kaks aasia :o

Lala salama Mark <3

Lähdettiin taksilla Kiboriloni-markkinoille Emmin kanssa, ja sovittiin Beatricen kanssa tärskyt sinne. Ostettiin ihania halpoja kankaita ja hedelmiä. Mä ostin myös kengät, ison huivin ja maksimekon. Oltiin Emmin kans ainoat mzungut markkinoilla, joten aikamoisia nähtävyyksiä mekin. Markkinoilta mentiin kauppaan Nakumattiin (Beatrice nauro, kun kerrottiin, mitä Naku-Matti tarkottaa suomen kielessä). Tunsin tarvetta kuorintavoiteelle, koska täällä tulee jalat niiiiin likasiks tosta hienosta pöllyävästä hiekasta. Tunsin myös tarvetta ananaksen ja banaanin makuisille viinoille sekä suklaavartalovoiteelle, syy tuntematon. 

Pojat tuli kuvaan mun kans. :D

Taksilla päräytettiin sitten keskustasta kotio (maksoi huimat 2.5e, meitsi tarjos reteesti). Jatkettiin Emmin kans eilen aloitettua Operaatio Aasin Rääkkäystä. Päätettiin pestä Punda, puutarhuri autto. Pesun jälkee vietiin Punda lenkille, tiellä paikalliset katto vähän pitkään, kun kaks mzungua lenkitti aasia. 

Nipistän aasia pyllystä hihi.

Keskustelu siitä, mentäiskö pesulla vai ei.

Emmi sai hyvän kuvan tästä! :)