Mites sitte käytännössä?

Vaikka kyse ei oo kuin 3,5 kuukaudesta, käytännön järjestelyitä on paljon. Matkani ajankohta suunniteltiin siten, että reissu sotkee mahdollisimman vähän opintojani. Pari tenttiä ja luentoa tulee jäämään syksyllä multa väliin, mutta koululla ollaan onneksi hyvin joustavia kansainväliseen vaihtoon lähtevien opiskelijoiden suhteen. Suoritan verkkokursseina teoriaopintoja Tansaniasta käsin (toivottavasti talolla todella toimii netti edes parin viikon välein), joten en tule jäämään opinnoista muita jälkeen.

Oon tyytyväinen, että aloin suunnitella reissuani ajoissa. Järjestelyt on sujunut ongelmitta, vaikka on ollu paljon etukäteen suunniteltavaa ja selvitettävää. Koska en ole aiemmin ollu kaukomatkalla kuukausitolkulla, hankin uuden matkavakuutuksen. Tarvittavat rokotteet on helppo selvittää netistä itsekin,  mutta otin lisäksi yhteyttä terveydenhuoltoon rokotussuunnitelman laatimiseksi. Mua odottaa siis seuraavat rokotteet elokuussa: hepatiitti a, hepatiitti b, keltakuume, kolera sekä lavantauti. Lisäks tietty malariaestolääkitys, joka aloitetaan jo ennen matkaa ja jota jatketaan vielä matkan jälkeenkin.

Suurin huoli tällaisessa reissussa lienee raha. Eläminen Tansaniassa ei ole kallista, mutta esimerkiksi menopaluu –lennot Helsingistä maksavat 800e ylöspäin ja edellä mainittuihin rokotteisiin ja malarialääkkeisiin uppoaa monta sataa euroa. Omat lentoni valitsin lentoyhtiön ja lyhyimmän lentoajan perusteella. Monilla lennoilla oli 2 vaihtoa, valitsemallani on vain yksi. Lisäksi vaihto on Amsterdamissa, jonka kentällä olen ollut kahdesti aiemmin, jotain ”tuttua” ja turvallista siis tässäkin reissussa! Lisäksi olen lentänyt KLM –lentoyhtiöllä pari kertaa ennenkin, joten se kuulosti paremmalta kuin esimerkiksi Ethiopian Airlines. 

Yli kolmeksi kuukaudeksi Euroopan ulkopuolelle lähtiessä meidän koulussa (en tiedä, onko tämä vaan meidän koulun käytäntö, vai yleinen) opiskelija saa kuukaus ennen reissua 1 000e apurahan. Mulla lennot makso reilut 1 200e, joten apuraha ei riitä edes siihen. Mun reissukassa koostuu siis kesätöissä tienatusta palkasta, opintolainasta, opintotuesta sekä tosta tonnin apurahasta. Näin kesällä tätä säästämistä helpottaa mun riesana olevien kesäopintojen tuomat opintotuet. Teen tän kesän aikana yhteensä 19 opintopisteen, jos se kellekään mitään kertoo, edestä verkkokursseja.

Asun vuokralla yksin, joten kämppäasiatkin mietitytti reissun takia. Mulla on suhteellisen halpa vuokra, mutta opiskelijabudjetissa jokainen kymppi kirpaisee! Onneks kämppäasiaan löyty aivan mielettömän upea ratkaisu: mun serkku, joka jo nyt käytännössä asuu mun luona, majailee mun kämpällä ja maksaa vuokran, kun mä olen Afrikassa. Minni asuu nyt vielä vanhempiensa kans, joten Minni pääsee kokeilemaan yksin asumista, mun ei tarvi miettiä Tansaniassa Suomen kämpän vuokran maksamista. 

Reissun suunnittelupapereita

Miksi Tansania?

Alunperin ajatus oli vain Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Luin toisten Afrikassa työharjoittelussa olleiden matkablogeja sekä matkaraportteja. Kaverini Antti on ollut useamman kuukauden ajan Tansaniassa vapaaehtoistyössä ja suositteli maata. Siispä googlettelin ja löysin Tanzania Volunteers -nimisen yrityksen kotisivut. Yrityksen tarkoituksena on järjestää työharjoittelupaikkoja, opettajavaihtoa ja vapaaehtoistyötä Tansaniaan. Yritys hoitaa myös majoituksen Moshissa, Pohjois-Tansaniassa, lähellä Kilimanjaroa.

Mietin ensin, tekeekö Tanzania Volunteers matkastani liiankin helppoa ja valmiiksi suunniteltua. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että yksin Afrikkaan lähtemisessä on jo itsessään tarpeeksi jännitystä ja lähetin Tanzania Volunteersin Hannalle sähköpostia.

Tanzania Volunteersin kautta voi mennä työharjoitteluun todella monelle eri alalle. Työharjoittelupaikoista on pitkä lista yrityksen kotisivuilla, josta löysinkin itselleni mieluisan, Mawenzin sairaalan. Mawenzin sairaala on noin 300-vuodepaikkainen sairaala, jonne menen suorittamaan 12 viikoksi lasten hoitotyön harjoittelua. Lastenosastolla vuodepaikkoja on 60, mutta lapsia voi kuulemma hyvinkin olla enemmän kuin vuoteita.

Tansaniassa asuu yli 40 miljoonaa ihmistä. Noin kolmasosa tansanialaisista on kristittyjä ja kolmasosa muslimeita. Virallisina kielinä puhutaan englantia sekä swahilia, ja mä odotankin jo innolla swahilin opettelua! Lainasin kirjastosta muutamia alkeisoppikirjoja, ja swahili vaikuttaa tosi vaikealta kieleltä, mutta motivaatio sen oppimiseen löytyy. Multa löytyy muutenkin paljon kiinnostusta eri kieliä ja kulttuureita kohtaan, voisin opiskella vaikka kaikkia maailman kieliä jos vaan aikaa olis! Tällä hetkellä perusenglannin ja ruotsin lisäks oon opiskellut saksaa ja viron alkeet. : )

Afrikan luonto on aina kiehtonut mua, tai no, ketäpä se ei kiehtoisi. Innostus taisi herätä 6-vuotiaana Disneyn Leijonakuningas-animaation kautta, myöhemmin siirryin luontodokumenttejen katsomiseen ja lukiossa luin biologiaa ja maantiedettä niin paljon kuin mahdollista. Tansanian eliöstön monimuotoisuus ja maantieteelliset herkut, kuten Kilimanjaro (5 895 m), ovat siis asioita, joiden näkemistä en malttaisi odottaa!

Hoitotyön kannalta tästä tulevasta työharjoittelusta tekee erityisen haastavan ja mielenkiintoisen esimerkiksi HIV ja tuberkuloosi: niihin kun ei Suomessa törmää todellakaan siinä mittakaavassa kuin Afrikassa. Tansanian aikuisväestöstä 6,2 prosentilla on HIV-tartunta. HIV-tartuntojen yleisyys ei pelota mua, mutta korostaa tietenkin työturvallisuuden tärkeyttä. Viime työharjoittelussani terveyskeskuksen vuodeosastolla laskeskelin, kuinka monet suojakäsineet käytin päivässä. Mulla kului 10 paria hanskoja! Jos käyttäisin Tansaniassa niin paljon hanskoja, mun pitäis ottaa 10 pakettia (paketissa 100kpl käsineitä) mukaan Suomesta, eihän mun matkalaukkuihin sitte muuta mahtuiskaan! Aseptiikan taso Tansaniassa voi vähän järkyttää ainakin aluksi, mutta pakko myös itse tinkiä Suomessa opitusta aseptiikasta. 


Tässä vielä Antin ottamia kuvia Tansaniasta puolentoista vuoden takaa (jos oikein muistan?) sekä Tansanian ilmastodiagrammi.

08.10.12 Helsinki - Amsterdam Schiphol - Kilimanjaro

Ostinpa äsken lennot Kilimanjaron lentokentälle ja takaisin. Koko ajan tää alkaa tuntua enemmän todelta, ja pikkuhiljaa alkaa jännittää. Oon siis lähdössä Tansaniaan, Itä-Afrikkaan, 14 viikoksi työharjoitteluun. Lähden lokakuun alussa ja palaan Suomeen näillä näkymin tammikuun puolivälissä. Vähän erilainen joulu ja uusivuosi tiedossa!

Opiskelen ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajaksi. Vaikka mulla on paljon hoitoalalla työskenteleviä lähisukulaisia, ei silti voi sanoa, että tää kouluttautumisvalinta olisi ollut itsestäänselvä. Alunperin hain hoitotyön koulutusohjelmaan lukion jälkeen vain sen takia, että on edes joku koulupaikka odottamassa. Kun sain ylioppilaslakin päähän, lähdin inttiin. Armeijassa pääsin lääkintämieheksi ja huomasin, miten monipuolista sairaanhoitajan työ voi olla. Aloin ajatella, ettei sairaanhoitajaksi lukemisen tarvitsekaan olla mulle kakkosvaihtoehto, vaan se voi olla ihan se ykkösvaihtoehto.

Intin jälkeen aloin sitten opiskella sairaanhoitajaksi, ja nyt on ensimmäinen lukuvuosi takana. Jo syksyllä, kun koulu alkoi, tiesin haluavani Afrikkaan, ja nyt 10 kuukauden suunnittelun jälkeen mulla on lentoliput! :-) 

Oon aina ollut aika päättäväinen ja määrätietonen, eikä luovuttaminen oo mulle helppoa, vaan tartun herkästi toimeen. Inttiin lähteminenkin oli 13-vuotiaana saatu päähänpisto. Kyllä sitä mietti kesällä +30°C lämmössä maastopuku päällä sekä rynnäkkökivääri selässä pyöräillessä, että voishan tän kesän viettää rannalla maatenkin. Kuitenkin 270 vuorokautta tuli isänmaata palveltua, ja oon iloinen, että tein sen. Haave Afrikkaan lähtemisestä kasvoi myös niin isoksi, että kyllä se on toteutettava!

“There is only one thing that makes a dream impossible to achieve: the fear of failure.” 

Paulo Coelho