Terveisiä Body Lunchista!

Viime perjantaina, eli mun viimeisenä päivänä synnärillä, oli kyllä aivan ennennäkemätön haraka haraka (kiire). Mulle selvis, että siellä on oikeen erityistarkkailuosasto keskosille! Vauva viritettiin kanga-kankaiden avulla vasten äidin rintakehää, jotta pysys lämpimänä. Sitten käveltiin äitin ja vauvan kans toiseen rakennukseen (sairaalahan on rakenteeltaan labyrintti pieniä ykskerroksisia rakennuksia). Ns. keskolassa oli oikeen elektroninen vaaka, ohhoh! Vauvalla olikin painoa hurjat 1,2kg.

1,210 kg

Yhdellä äitillä oli vähän ongelmia esikoisensa maailmaan saattamisessa. Siellä sitte lääkärit ja hoitajat äimisteli tämän haarovälissä synnytyssalissa ja konsultoivat samalla puhelimen välityksellä kollegoitaan. Yhtäkkiä viereisen pedin nainen huutaa hoitajaa ja katsoo mua anovasti. Siinä samassa näänki jo vauvan pään ja ryntään salamana apuun. Viereisen synnyttäjän ympäriltä irtautuu myös yks hoitaja, vauva putkahtaa kokonaan ulos ja nostetaan äidin rinnalle. Ja näin ikkään toimin ekaa kertaa assistenttina synnytyksenä iha ite. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mut kukaan ei kuollut, ja vauva saatiin ulos! Sit olikin jo tullut aika sanoa kiitokset ja hyvästit synnärille mun osalta. Yks hoitajista totes lopuks mulle: "But we still love you!" Lupasin kyllä käydä moikkailemassa, lisäks eräs hoitajista haluaa mun työkengät, sit kun palaan Suomeen. Yks aamuhan tosiaan seisoskelin ihmetellen pukkarissa kenkiäni etsimässä kunnes mulle valkeni, että ko. hoitsu oli yövuorossaan vähä lainannu mun kenkiä!

Synnärin pääovi

Synnytyssali

Synnyttäneiden huonetta

Synnytystä odotelles

Moshi

Lauantaiaamuna lähettiin tyttöjen kans Arushaan. Oli tosi ahdistavaa, kun kaiken maailman kaupustelijat ja hännystelijät hyökkäs koko ajan meijän kimppuun ja roikku kintereillä (taidettiin näyttää aika turisteilta?). Lopulta päästiin masaimarkkinoille tuhlaamaan rahoja kaiken maailman masairojuun laukuista maalauksiin. Myyntipuheet veti miltein vertoja Kiborlonin markkinoilla kuullulle "MILK NOW"-käskylle.

Osa meistä jäi tutustumaan myös Arushan yöhön. Rahaleo-niminen majoituksemme osoittautu muslimien puljuksi, joten meijän kiliseviä kauppakasseja ei katottu kovin hyvällä. Yö makso 5€/naama, tosin yks kappale moskiittoverkkoja puuttui. Henkilökunta ei pitäny kiirettä verkon asentamisen suhteen, joten reippaina tyttöinä laitettiin se itse.

Rahaleo Guest Housen sääntöjä...

Jihuu, verkko katossa!

Pienien väärinymmärrysten jälkeen päästiin Babylon-nimiseen baariin (huom. ei Body Lunch, niinku aluks kuultiin ja ymmärrettiin), jossa tavattiin yks ruotsalainen ja yks itävaltalainen tyttö eli halutessaan pääsi vaihtamaan kuulumisia på svenska ja auf Deutsch. Ja tottahan toki halusin. Illan kruunas take away -safka tansanialaiseen tapaan: ranskalaisia muovipussissa. Mikä jottei! Yhen päivän aikana me syötiin siis 3 kertaa ranskalaisia. Seuraavana päivänä meiltä yritettiin pulittaa taksikyydeistä käsittämättömiä summia, ja me jännitettiin, keretäänkö löytää edes Moshiin menevää bussia ennen sen lähtöä. Kerettiin ja maksettiin huikeat 2,5€/naama 80km:sta.

Ei, se ei ole koirankakkapussi vaan meidän yöpala!

No ku tuuli!

Eilen illalla iski eka kunnon koti-ikävä. Eka kuukaus meni siinä, kun oli koko ajan tosi innoissaan kaikesta uudesta. Nyt mul on ikävä mun elämää. Mun elämä Suomes on kyl aika ihanaa: mul on iha huikeita kavereita ympärillä ja huippuperhe, mahtavia suunnitelmia ens kesälle ja koulu etenee suunniteltua nopeemmin.

Tänään olin ekaa päivää pediatrisella osastolla, ja siis nimenomaan ripuliosastolla. Lapsia äiteineen oli vajaa kymmenen, kaikki 0-2 -vuotiaita. Lääkärin kierron jälkeen kotiutettiin muutama lapsi lääkkeineen. Lääkkeet on lapsille ilmasia kun taas aikuisten potilaiden pitää maksaa ite lääkkeensä.

Yhdellä tytöllä alotettiin iv-nesteytys. Kanyyli oli jo valmiina kämmenselässä, ja epäilin heti, ettei se oo edes suonessa. No, nesteytys alotettiin mun epäilyistä huolimatta. Sitte äiti huikkaili jo hoitajaa luokse, kun tytön ranteeseen kudokseen oli noussut nestepatti. Sittenhän kanyloitiin uudelleen. Suomessa kaiketi lääkärit kanyloi lapset, täällä tämä tapahtui kyllä ihan hoitsun toimesta. En edes ymmärrä, miks tää hoitsu yritti tytön toiseen kämmenselkään kanyloimista: tytön suonet oli niin ohuita, ettei niitä voinu tuntea, ja lisäks mustan lapsen suonia ei myöskään nää. Lopulta tytöltä ajettiin irtopartaterällä tukka päästä, ja kanyyli sujautettiin päähän, kaiketi onnistuneesti.

Nyt vetästiin iltapalaks kadulta ostetut kokonaiset ananaksemme, olikohan hyvä idea. Ananas on muuten swahiliks nanasi, tärkee tieto sinne Suomeen.