Sansibarin paratiisissa

Ennen Sansibarille lähtöä kerkesin viel nähdä ensimmäistä kertaa keisarin leikkauksen, kun olin Kiboshon katolisella sairaalalla tutustumassa. Kiboshossa lääkärit katteli aamurapsalla röntgenkuvia väärin päin, mut se on iha okei. Lääkärin esitellessä potilasta muille lääkäreille, huomasin taas suuren eron suomalaisen ja tansanialaisen hoitokulttuurin välillä. Potilaan esittely kun alkoi: "Mies on naimisissa ja ammatiltaan se ja se." Miten tää nyt taas liittykään tähä kirurgiseen operaatioon?!

Keisarinleikkausta kattomassa :)

Daisy, Debra, me and our baby!

Aussit otti mut ihanasti mukaan juttuihin, kun muut suomalaiset oli poissa. Muun muassa käytiin kaupungilla, vietettiin yhen aussin 50-vuotissynttäreitä ravintolassa, juotiin viiniä ja syötiin juustoja ja pidettiin Leijonakuningas -maratooni. Oon saanu monta kutsua Australiaan, joten ens kesän reilireissun jälkeen vois ehkä alkaa suunnitella sitte sinne lähtemistä. 

Uudenvuodenaattona sitte Louis ja sen kaveri Clever Perfect (tän tyypin näkeminen kruunas mun vuoden 2012, koska ollaa tyttöjen kans puhuttu niin paljon ko. henkilöstä tän nimen takia) heitti mut avoladalla Moshin hurjan suurelle lentokentälle. Siinä sitte odottelin kalifornialaistytön kans koneen tuloa, kukaan ei tienny miks kone oli myöhässä, ja kun kysyttiin henkilökunnalta, et onko siel jotain ongelmia, vastaus oli: "I dunno, maybe not." SELVÄ!

Moshin lentokenttä

En ollu ennen lentäny sellasella pikkukoneella, joten se oli aika mielenkiintosta. Välilasku tehtiin ananasviljelmien väliin pikkupellolle, ja yks matkustaja näytti kokoajan niin huonovointiselta, et itelleki meinas tulla huono olo sitä kattoes.

Olin ottamassa taksia Sansibarin lentokentältä, ku Satu pyyhäls taksin kyydissä pihaan. Oltiin sovittu miittinki Stone Towniin, mut Satu oli nukkunu riippumatossa pommiin ja päättäny tulla sit suoraan lentokentälle. Lähettiin siitä sitte Kendwaan uudenvuoden juhlintaan. Nukuttiin yhen majotuspaikan terassilla teltoissa kahen meijän kaverin kans, joihin ollaan tutustuttu Moshissa. Kendwa Rocksissa oli huikee määrä porukkaa juhlimassa uuttavuotta. Ei se kyl tuntunu samalta katella ilotulituksia merenrannassa topissa ja shortseissa kun lumihankessa pilkkihaalarissa. Uudenvuoden yöuinnit meressä ei ollu kovin miellyttäviä, kun kokoajan meduusat ja meduusan palaset poltti ihoa.

Tehtiin Kendwassa myös snorklausretki, joka onki sitte aika ikimuistonen. Luultiin lähtevämme rentouttavalle päiväretkelle syömään, juomaan ja snorklaamaan, mutta tuntu et meitä oli vähä viilattu linssiin:

1) venematka koralliriutalle kesti tuplasti sen mistä oli puhuttu 
2) koralliriutta oli täynnä ihmisiä 
3) kovan virtauksen vuoks snorklaus oli vaikeeta 
4) turisteille ei sanottu mitään ohjeita veteen mentäessä, esim ettei koralleja saa kerätä tai niihin ei saa koskea, joten koralliriutta oli sen näköinenkin 
5) venematkalla lounaspaikkaan oli aika lähellä veneen katolta mereen tippuminen monesti, mut henkilökunta ei tähän puuttunu 
6) veneeltä pikkusaarelle lounaalle kahlatessa kaatuiltiin 2929394949661781 kertaa koralleihin, niistäkään kukaan ei voinu varottaa, saldona tästä ainakin yks rikkinäinen kamera 
7) janoon nääntyvinä käveltiin loputtoman pitkältä tuntuvaa rantaa lounaspaikalle, jossa meille selviää, ettei ole juomavettä enää  mainostettu barbeque, kokikset ja fantat, missä?!

Jälkikäteen reissu vaan naurattaa. Paluumatka pikkusaarelta Kendwaan meni palanutta ihoa hämmästellessä, poltin itteni ekan kerran. Välillä tuntu, että onko tää joku Nälkäpeli tai Robinson Crusoe -selviytymiskamppailu.

Muutama päivä Kendwassa oltuamme siirryttiin Kiwengwaan. Oltiin buukattu netistä Baby Bush Lodgesta huone, mutta kukaan paikallinen niin Moshissa kuin Kendwassakaan ei ollu koskaan kuullukaan moisesta paikasta, joten alettiin epäillä, onko meilt huijattu rahat eikä koko paikkaa oo edes olemassa. Taksikuski kuitenki lähti määrätietosena ajamaan meitä Baby Bushiin, ja sitte lopulta vastaan alko tulee opastekylttejä paikkaan. Parasta täs oli se, että Baby Bushin opastekylttien rinnalla oli myös Maisha Mazuri RATSASTUSTALLIN mainoksia! Ennen ku nähtiin vilaustakaan tulevasta majotuspaikasta, oltiin jo iha inskana: ME PÄÄSTÄÄN RATSASTAMAAN RANNALLE!

Kaiken huipuks Baby Bush osottautu täydelliseks paikaks meille: dormissa asuminen on edullista ku mikä, paikka on kaunis ja henkilökunta iha huippua! Päivät on menny aikalailla palanutta nahkaa hoitaessa eli varjossa maaten ja uima-altaalla pulahdellen.

Otettiin aluks vaan tunnin ratsastusreissu, kun meillä molemmilla oli viime ratsastuskerrasta aikaa monta kuukautta. Mä nappasin isonponinkokosen ruunikon ruunan ja Satu kiipes ison rautiaan orin selkään. Tunti menee nopeesti, kun saa kahlailla merenaalloissa hevosella ja laukata rantaviivaa pitkin. Hommaa rajotti vähän se, ettei meil ollu Satun kans kenkiä: länkkärisatulan jalustimet hiers jalkoihin rakkulat, meriveden kastelemat jalat ei tahtonu pysyä jalustimissa, ja suolainen vesi kirveli rakkuloihin. Aina hanskojen kanssa ratsastamaan tottuneena kaipasin myös ratsastushanskoja.

Seuraava ratsastusretki mielessä lähin yhen Baby Bushin työntekijän kanssa samaa matkaa Stone Towniin, jotta voisin nostaa lisää rahaa. Ilosesti kaikki automaatit oli kiinni tai epäkunnossa, eli 1,5h daladalamatka Stone Towniin oli sinänsä turha reissu.

Lihakset huus hoosiannaa ratsastuksen jäljiltä. Siispä mentiin Satun kans hierontaan ja muuten vaan lepäiltiin seuraava päivä valmistautuen seuraavaan ratsastusreissuun.

Aamulla olikin sit poikkeuksellisen aikanen herätys. Meitsi oli niin innoissaan, et heräsin jo tunti ennen herätyskelloa ootellen Satun heräämistä. Kaks muuta wazungua tuli samalle ratsastusreissulle meijän kans: laukkailtiin taas rantavedessä ja otettiin Satun kans vähän laukkaskabaaki, huikeeta. Käytiin syömässä lounasta kivalla paikalla, jossa hevoset pääs puiden alle syömään ja vähän lepäämään. Tän jälkeen lähettiin uittaa hevosia. Huippua uida hirven kokosella orilla purjeveneiden lipuessa ohi. 

Sitte tehtiin daladalareissu Stone Towniin, koska meitsi oli syöny jo kolme päivää piikkiin Baby Bushissa pankkiautomaattiongelmien takia. Daladalas meil oli aika levottomat jutut, liekö sen seurausta, että eräs muslimibabu ei halunnu istua edes meijän viereen. No, mut saatiin rahaa.

Seuraavana päivänä sanottiin moikkamoit Baby Bushin ihanalle henkilökunnalle ja lähettii Stone Towniin. Sansibarilla ei tosiaan toi rahan nostaminen oo ihan helppo nakki, jos ei viel oo tullu selväks: taisteltiin taas automaattien kans ja kierrettiin koko Stone Town ettien toimivaa automaattia lopulta löytäen. Ostettiin vähän mausteista, joista Sansibar on kuuluisa, ja mentiin aikasin nukkumaan.

Baby Bush Lodgen henkilökuntaa ja me

Hehkeä lodge Stone Townissa

Okei tää postaus on pitkä ku nälkävuosi, mut nyt tulee loppuhuipennus! Lähettiin sitten Stone Townista meijän lodgesta aamulla siinä puol seiskan hujakoilla lauttasatamaan. Aina yhtä ihanan auttavaiset paikalliset sitte luulivat tietävänsä meitä paremmin, minne me halutaan mennä. Ne siis neuvo meitä sinne ja tänne ilman että kysyivät, minne ootte menossa. Vihdoin sit päästiin lippuluukulle ja sit ennen seiskaa oikeeseen lauttaanki jopa. Muuten ollaa menty pienellä budjetilla reissu, mut lauttaliput oliki aivan vallan ykkösluokkaan, loogista? V.i.p-luokassa lautalla oli aivan saakelin kylmä! Olin koko ajan ihan kananlihalla ilmastoinnin takia. Kun menin ulos lämmittelemään, kameran linssi meni huuruun niinku ois saunaan astunu.

No, ei se päivä palelun puolelle sentää jääny. Oltiin joskus puol kymmenen aikaan Darissa, ja bussi Moshiin lähti kymmeneltä. Siispä lauttasatamasta taksi bussiasemalle. Taas yritettiin wazunguja vedättää taksihinnoissa, mut viime Darin reissu loisti liian kirkkaana mielessä, joten ei menty lankaan.

Bussiasemalla oltiin sitten klo 10:10. Aivan. Kymmenen minuuttia myöhässä. Mutta ei hätää, olemme Afrikassa: hakuna matata, no hurry in Africa! Kuten aina bussiasemilla wazungujen astuessa ulos taksista hyökkää miljoona bussilippukauppiasta iholle jankaten eri kaupunkien nimiä yrittäen arvata, minne sulla on matka. Nyt kun oltiin kiireessä, jouduttiin turvautumaan näihin ärsyttäviin kaupustelijoihin. Kerrottiin vaatimukset: Moshiin ilmastoidulla bussilla. Yks ukoista nappas meidät sitte mukaansa "toimistolle", jossa hinta selvis: 38 000 Tsh (19€). Viimeks maksettiin hyvän firman tarjoamasta samasta matkasta 28 000 Tsh (14€), joten haiskahti kusetukselta. Kuitenkaan meillä ei ollu aikaa ettiä toista firmaa, joten maksettiin hammasta purren ylihinta. "Viimeks käytitte varmaa jotaa paikallista bussia, tää ei oo sellai ja on non-stop." Bussissa istuvat _paikalliset_ kertoivat maksaneensa kyydistä 25 000 Tsh, joten meiltä huijattin 6,5€/naama, ja se on aika iso raha Tansaniassa. Huippua täs on se, et ne yritti saada viel rahaa meidän matkatavaroistakin. Joo ja ilmastointia ei ollut, joten hiki virtas.

Oltiin juostu ympäri bussiasemaa hirveessä kiireessä ihan turhaan: vaikka bussin oli tarkotus lähteä kymmeneltä, lähdettiin todellisuudessa vasta siinä yhentoista hujakoilla tankkaamaan kaikessa rauhassa. Sitte lähettii aivan vallan non-stoppina Moshiin. Kolmas kerta toden sanoo: Moshi-Dar-välin kulkeminen bussilla on helvetillistä.