Ostinpa äsken lennot Kilimanjaron lentokentälle ja takaisin. Koko ajan tää alkaa tuntua enemmän todelta, ja pikkuhiljaa alkaa jännittää. Oon siis lähdössä Tansaniaan, Itä-Afrikkaan, 14 viikoksi työharjoitteluun. Lähden lokakuun alussa ja palaan Suomeen näillä näkymin tammikuun puolivälissä. Vähän erilainen joulu ja uusivuosi tiedossa!
Opiskelen ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajaksi. Vaikka mulla on paljon hoitoalalla työskenteleviä lähisukulaisia, ei silti voi sanoa, että tää kouluttautumisvalinta olisi ollut itsestäänselvä. Alunperin hain hoitotyön koulutusohjelmaan lukion jälkeen vain sen takia, että on edes joku koulupaikka odottamassa. Kun sain ylioppilaslakin päähän, lähdin inttiin. Armeijassa pääsin lääkintämieheksi ja huomasin, miten monipuolista sairaanhoitajan työ voi olla. Aloin ajatella, ettei sairaanhoitajaksi lukemisen tarvitsekaan olla mulle kakkosvaihtoehto, vaan se voi olla ihan se ykkösvaihtoehto.
Intin jälkeen aloin sitten opiskella sairaanhoitajaksi, ja nyt on ensimmäinen lukuvuosi takana. Jo syksyllä, kun koulu alkoi, tiesin haluavani Afrikkaan, ja nyt 10 kuukauden suunnittelun jälkeen mulla on lentoliput! :-)
Oon aina
ollut aika päättäväinen ja määrätietonen, eikä luovuttaminen oo mulle helppoa, vaan tartun herkästi toimeen. Inttiin lähteminenkin oli 13-vuotiaana
saatu päähänpisto. Kyllä sitä mietti kesällä +30°C lämmössä maastopuku
päällä sekä rynnäkkökivääri selässä pyöräillessä, että voishan tän kesän
viettää rannalla maatenkin. Kuitenkin 270 vuorokautta tuli isänmaata
palveltua, ja oon iloinen, että tein sen. Haave Afrikkaan lähtemisestä
kasvoi myös niin isoksi, että kyllä se on toteutettava!
“There is only one thing that makes a dream impossible to achieve: the fear of failure.”
Paulo Coelho
Nice and good :) Tulee varmaan eri tavalla kasvattava reissu tästä reissusta esim inttiin verrattuna :) oot kyllä kova plikka!
VastaaPoista