Kalenteri on viimeiselle 34:lle päivälle Suomessa supertäys. Paljon on koulujuttuja, mutta kivasti almanakan sivuilla vilisee myös kavereiden nimiä. :) Mun aina täys kalenteri on siis tuttu myös mun kavereille: ne osas taktikoida ja tehdä ajanvarauksia itselleen. Tää jos joku konkretisoi lähdön lähenemistä, iik! Samoin ku se, että telkasta tulee sellasten uusien alkavien ohjelmien mainoksia, jotka alkaa mun ollessa Tansaniassa. Pitkä ja piinaava odotus alkaa muuttua viimehetken paniikiks. :D
Koulussa on tosiaan meneillään nyt muun muassa lasten ja nuorten hoitotyön teoria. Lähdenkin Mawenzin sairaalaan toteuttamaan nimenomaan lasten hoitotyön harjottelua. Kuitenkin koululla esitetyt PowerPointit raskausajan seurannasta, erilaisista synnytystavoista sekä lasten kehityksen seurannasta voipi olla aika kaukana Tansanian todellisuudesta. Onneks lastenhoito on tuttua kauraa pikkusisarusten, kummipoikien, naapurin penskojen ja lastenhoitajan työn kautta.
Viikon päästä otan ensimmäisen malarian estolääkkeen, Lariamin. Niitä otetaan tosiaan yks viikottain. En oo ennen syönyt sitä, joten alotan näin aikasin, jotta ehdin jo Suomessa nähdä, sopiiko lääke mulle. Ko. lääkkeestä voi lukea pelottelutarinoita googlettamalla. Tosin, taas jos mua yhtään tuntee, tietää, että nään aina aivan skitsoja unia muutenkin, niin eipä sekavat unet paljon paina.
Oho, ei jääkään Minnille? Noh, on kyl Krissellä hyvässä hoidossa :) Ja älä panicoi, kaikki menee varmasti hyvin :))
VastaaPoista