She makes ugali!

Toisena työviikkonani synnärillä yks hoitsuopiskelija kysy multa, miksen hoida jo ite jotain synnytystä. Selitin hoitokulttuurieroja Suomen ja Tansanian välillä, haluan vielä vain seurailla. "Mut sä oot jo seuraillu niin kauan!" Aijaa, miksei musta tunnu yhtään siltä. Tokihan sitä sh-opiskelija Suomesta hoitaa viikon seurailemisen jälkeen synnytyksen tansanialaiseen malliin!

Tällasia täyttelen töissä...

Tiistai-iltana kävin Monican ja Faithin kanssa uimassa tossa läheisen hotellin altaalla. Monica sano uineensa lapsena, Faith myöns, ettei osaa uida. Suomessa ei varmaan ole montaa täysin uimataidotonta parikymppistä? No siinä sitten lilluttiin jokunen tovi. On kyllä ihan erilaista olla paikallisten kans liikenteessä kun suomalaisten. Suomalaiset haluu olla auringossa kokoajan, paikalliset ehdottaa heti varjoon menemistä. Suomalaiselle ei tulis mieleenkään laittaa pitkiä farkkuja jalkaan tällä säällä, mutta niin vaan nuo paikalliset painelee menemään farkut jalassa ja fleece-takki niskassa.

Monica, mää ja Faith

Koko viikon mulla on ollu tosi heikko ja kipee olo. Muutama päivä meni siis nukkuessa, mikä turhautti. Perjantaina töissä alko pyörryttää taas, joten otin itteäni niskasta kiinni ja marssin labraan malaria-testeihin. Ihana Yan loikki kaupungilta sinne mun seuraks. Malaria-pikatesti otetaan kuten hemoglobiini tai verensokeri sormen päästä ja tuloksen saa 20 minuutissa. Tulos oli negatiivinen. Perjantai-iltana piti juhlia, mut heikko vointi verotti mun juhlintaa paljon. Saatiin kuitenkin hirrrrveen hyvät uudet ugali-sanotukset keksittyä vahingossa tähän biisiin.

Tuija, Yan, mä, Beatrice ja pillitemppu. :D

Lauantaina menin aikasin aamulla Beatricen kans lääkäriin veri- ja virtsatesteihin. Virtsanäytteenanto oli aika mielenkiintosta, kun astia oli ku kapea muovinen shottilasi ja näytteenantopaikka mallia reikä lattiassa. Näytteet oli kaikki ok, ei mitään poikkeavaa. Siispä lisää kipulääkkeitä ja seuraillaan. Kokonaisuudessa kyl oli ihan positiivinen kokemus olla potilaana Tansaniassa.

Oli ihanaa saada ns. "terveen paperit", koska sit uskals mennä taas hölkkäämään, salille ja kunnolla aurinkoon. Illalla käytiin keskustassa juomassa parit. Tänään aamulla kostautui eilinen rehkiminen väsymyksen merkeissä. Aamupäivän loikoiltua auringossa +35 asteessa ajattelin lämmöllä Suomessa vallitsevaa ensilunta, haha. ;) Kävelin KCMC:n (Kilimanjaro Christian Medical Centre) asuntolalle Monican luo, jossa Monica, Maria ja Nema väkers mun tukkaan letit. Saa nähdä, kuinka kauan mun piikkisuora tukka suostuu pysymään pikkuleteillä. :)

Viimesen viikon aikana taloon on tullut tosi paljon uusia asukkeja, ja Heini, Elina ja Tiina lähti lomailemaan Sansibarille. Oon siis muuttanu Tuijan kanssa samaan huoneeseen, ja nyt viikonloppuna tänne muutti myös Janita ja Siiri. Aika tunnelmallista tällasessa noin 15neliöisessä huoneessa. ::::)

It is you against Kilimanjaro

Tänään ohjelmassa oli Kilimanjarolla kiipeilyä, joten herättiin Yanin ja Heinin kanssa kuuden aikaan aamulla. Vois sanoa kukonlaulun aikaan, mutta meidän pihan ja naapurin Mama Kuku -kanalan kukkoset kiekuu 24/7. Taksisedälle oli soitettu hyvissä ajoin eli edellisenä iltana, ja sovittu treffit ennen klo 06:45. Taksi saapui siinä seiskan aikaan, koska joku oli blogannut kuskin auton, eikä taksisetä siis päässyt siksi liikkeelle aiemmin. Meidän piti olla seiskalta jo Moshin bussiasemalla, mutta hakuna matata, eipä haitannut myöhästyminen, sillä meidän guide oli myös myöhässä. Jotenkin tää ei yllättänyt meitä enää ollenkaa. T.I.A. - This Is Africa.

Alkuperäsen suunnitelman mukaan kiipeeminen piti alottaa klo 08:00, mutta daladalamme lähti bussiasemalta vasta 08:30 kohti Marangua. Daladalasta hyppäsimme vielä taksiin, ja kiipeäminen aloitettiin lopulta 09:30. Kaikilla meillä oli 1,5 l vettä, lounasboksit, pitkähihaiset jne repuissa, mutta guidella tämän lisäksi meille kolmelle toiset 1,5 l vesipullot. 

Hans

Hansin apurit

Heti kiipeilyn aluks nähtiin pieni nätti vesiputous. Reitti oli paikoin erittäin helppokulkusta, toisinaan taas syke nous oikeen kunnolla. Hikikarpalot kyllä virtas ylöspäin mennessä. Nähtiin apinoita, mut niistä ei saanu kuvia, kun ne heilu siellä ylälatvoissa. 

Viimeset 30 minuuttia ylöspäin ennen lounasta alko olla vähän tuskaa, kun aamulla syödyt Weetabixit ei enää paljon lämmittäny mieltä. Mandara Hutissa oli paljon porukkaa tauolla, ja olipa siellä muutama suomalainenkin meidän lisäks!

Lounaan jälkeen kavuttiin vielä Maundi-kraaterille. Korkeimmillaan taidettiin olla jossain 2 800 m merenpinnasta, kun Kilimanjaron korkein kohta Uhuru/ Kibo on 5 895 metriä merenpinnasta. Sitten lähettiin lompsimaan alas. Alasmeno oli yllättävän vaikeeta: matka taittu kyllä paljon nopeammin, eikä pulssi noussut taivaisiin, mutta epätasaseen maastoon ja kivikkoon vauhtia meinas välillä olla vahingossa vähä liikaakin. Saa nähdä, miten huomenna pääsee sängystä ylös tommosen kevyen pakara-, reisi- ja pohjetreenin jälkeen. Nyt saunan ja suihkun raikkaana nukkumaan, jos kahden viikon aikana kerättyjen ötökän puremien raapimiselta malttaa. Lala salama!

Välillä fiilis oli vähän tällanen...

VIELÄKÖ ON VILLIHEVOSIA

Perjantaina sairaalalla oli ihan orpo olo, kun opiskelijakollegoilla oli oppitunteja koululla koko päivän. Sain kuitenki kyseltyä yheltä hoitsulta mielessäpyörineitä kysymyksiä, kun opiskelijatytöt ei vouhottanu ympärillä. Synnytyksiä oli vain muutama, eikä niiden saldo ollut kovin hyvä. Yksi vauvoista syntyi kuolleena 1200g painoisena. Myöhemmin hoitaja kiikutti yhen vauvan toimistoon lääkärille, koska vauva ei hengittänyt, ja nenästä tuli verta. Oli kuitenkin liian myöhäistä pelastaa vauvaa. Vertailun vuoks vähän tilastotietoa: kesällä päivitetyn tiedon mukaan Suomen imeväiskuolleisuusluku on 3.4 kuollutta / 1 000 elävänä syntynyttä kohtaan. Tansaniassa vastaava luku on 65.74 / 1 000.

Kisuli ei syönyt salaattia, vaikka Yan kuinka yritti.

Perjantaina päivällä käytiin syömässä Indoitaliano-ravintolassa, jossa on siis sekä italialainen että intialainen menu. Illalla mentiin isolla porukalla kiinalaiseen ravintolaan, jossa jokainen meistä kysy vuorotellen Yanilta: "Yan, mitä tää ruoka on? Mitä tää tarkottaa?" Syömisten jälkeen mentiin takasin talolle pelailemaan vähä (juoma)pelejä, ja sitte lähettii Heinin ja Elinan kans vähä ulkoilemaan. Idea tuntu hyvältä eilen, mut tänään aamulla, kun lähdettiin tutustumaan kahvin valmistuksen ihmeelliseen maailmaan, eilinen tequila vähän muistutteli itsestään. 

Luomu-kahvin valmistaminen oli mielenkiintosta. Nähtiin homma vaihe vaiheelta, ja saatiin itekin osallistua prosessin eri vaiheisiin. Lopulta sitten juotiin tosi hyvät sumpit. Tilasin 3 pussukkaa kahvipapuja, jotka tuon sitte Suomeen tuliaisiks. Saan pavut vasta just ennen kotiinpaluuta, jotta ne on tuoreita. :)

Kahvipapujen paahtamista

Tuli ikävä Minniä nii hakeuduin Minninkaltaseen seuraan.

Kahvitteluiden jälkeen lähettiin rämpimään Materuni-vesiputokselle. Maisemat oli upeet, yritin siinä kuvailla kävellessä, mutta polut oli niin kapeita, että piti aika paljon keskittyä polulla pysymiseen. Perillä odotti aivan käsittämättömän kaunis näky. Siinä sitte lepuutettiin silmiä, kahlailtiin ja otettiin aurinkoa vesiputouksen kohistessa. 

Asutusta matkan varrelta

Kestääkö silta...

Olin perhosmagneetti

Perhosiaaaa!

Niinkin ihana kappale ku Vieläkö On Villihevosia, soi kokoajan jollain meistä päässä. Sitten kun yks pistää pahan kiertämään ja hyräilee ko. kappaletta, alkaa oikein kunnon kuorolaulanta. Ääää.