En mä halua mennä.

TJ8, mmmmmitä, minne ne päivät katos?! Syksy on niin kaunis ja tuoksuu niin hyvältä, en mä halua lähteä.

Pidettiin mun läksiäisiä hyvissä ajoin eli jo viime viikon viikonloppuna. Alkuiltaa vietettiin meijän opiskelijakunnan tiloissa ja sitten mentiin baariin, josta oltiin varattu tilat meille. Oli huippua nähdä parikymmentä läheisintä kaveriaan samaan aikaan, ja vielä huipumpaa oli se, että vaikka suurin osa oli ennen mun läksiäisiä toisilleen tuntemattomia, ne vaikutti tulevan hyvin juttuun keskenään. Tequila virtas, ja niin. Ei muuta.

Laukut on nyt pakattu. Onneks Minttu oli vähän karsimassa tavaramäärää, muuten olis varmaa muun muassa 15 kengät, 20 mekkoa ja 10 toppia mukana. Ihan hyvä pointti oli toi lentolippujen tulostaminen ja passin etsiminen, niiden kanssa ku tulis jotain ongelmia, niin ei paljon lohduttais, että muuten kaikki on valmiina ja pakattuna. 

Tässä on nyt ollut vähän ongelmia ton malarianestolääkkeen kanssa. Alotin Lariamin syömisen ajoissa, jotta mahdolliset haittavaikutukset ehtis tulla jo Suomessa, ja asiasta vois sitten keskustella lääkärin kanssa. No, ja niitä sivuvaikutuksiahan tuli: pahoinvointia, oksettavaa oloa, ahdistavia unia. Näiden takia tosi väsynyt olo siis, ja oon skipannut pari koulupäivää. Ensin tietty kaverit sanoi aamupahoinvoinnin perusteella omat diagnoosinsa, mutta viime viikolla opin laskemaan 1+1 ja totesin syyn olevan Lariam. Tartuntataudeista (pelottavan) paljon tietävä lääkäri suositteli lääkityksen lopettamista. Tottahan se on, että Tansaniassa paikalliset osaa varmasti hyvin hoitaa malariaa, ja mullahan lienee siellä hyvät hoitoonhakeutumismahdollisuudet, kun sairaalassa päiväni vietän. Siispä lopetin Lariamin. Plasmodium falciparum, tervetuloa!

PAARDIT

Piina ja paniikki !

Kalenteri on viimeiselle 34:lle päivälle Suomessa supertäys. Paljon on koulujuttuja, mutta kivasti almanakan sivuilla vilisee myös kavereiden nimiä. :) Mun aina täys kalenteri on siis tuttu myös mun kavereille: ne osas taktikoida ja tehdä ajanvarauksia itselleen. Tää jos joku konkretisoi lähdön lähenemistä, iik! Samoin ku se, että telkasta tulee sellasten uusien alkavien ohjelmien mainoksia, jotka alkaa mun ollessa Tansaniassa. Pitkä ja piinaava odotus alkaa muuttua viimehetken paniikiks. :D

Koulussa on tosiaan meneillään nyt muun muassa lasten ja nuorten hoitotyön teoria. Lähdenkin Mawenzin sairaalaan toteuttamaan nimenomaan lasten hoitotyön harjottelua. Kuitenkin koululla esitetyt PowerPointit raskausajan seurannasta, erilaisista synnytystavoista sekä lasten kehityksen seurannasta voipi olla aika kaukana Tansanian todellisuudesta. Onneks lastenhoito on tuttua kauraa pikkusisarusten, kummipoikien, naapurin penskojen ja lastenhoitajan työn kautta.

Viikon päästä otan ensimmäisen malarian estolääkkeen, Lariamin. Niitä otetaan tosiaan yks viikottain. En oo ennen syönyt sitä, joten alotan näin aikasin, jotta ehdin jo Suomessa nähdä, sopiiko lääke mulle. Ko. lääkkeestä voi lukea pelottelutarinoita googlettamalla. Tosin, taas jos mua yhtään tuntee, tietää, että nään aina aivan skitsoja unia muutenkin, niin eipä sekavat unet paljon paina.